Kristityn vaellus ja kilvoitus Jumalaan turvautuen,
se on ahkerointia ja panostamista oman elämänsä
parhaaksi, siihen kuuluu hengellinen valvominen ja
rukoileminen ja tervehenkinen päivittäinen itsetutkiskelu,
siihen kuuluu elämämme kaikki osa-alueet, kuinka osaamme
suhtautua elämään ja toisiin ihmisiin ja millainen oma käytöksemme
voisi olla otollista ja vanhurskauteen pyrkimistä päivittäin.
Tämä voisi myös tarkoittaa kuunnella omantuntonsa ääntä
joka kertoo olemmeko toimineet jotenkin Jumalan tahtoa vastaan
ajatuksissa sanoissa tai teoissa joka voi synniksi muodostua,
Tällöin muistamme rukouksessa turvata aina Jeesukseen ja pyytää
syntejämme päivittäin hänen ristin sovituksensa kautta anteeksi,
parannuksen teko ja päivittäinen uudistuminen hengellisesti on tärkeää
jotta säilytämme uskomme Jumalaan, on totta että olemme vajavaisia
ja teemme syntiä eritavoin jokaisena päivänä! mutta armo ja anteeksianto
Kristuksessa antaa uskonelämäämme toivoa siintä että Jumala ei hylkää
ketään heistä jotka tahtovat puhdassydämisiä olla hänen lapsinansa.
Ja Jeesuksen ristin työn perusteella saamme syntimme anteeksi,
kunhan emme tahallamme elä maailman hengen ja houkutusten parissa
joka voi johtaa uskonelämän päättymiseen ja siihen että synti vie pois
rakastavan Jumalan luota koska hän ei hyväksy mitään väärää tai
tahallisia syntejä kristittyjen elämässä, silloin olemme kaukana Jumalan
valtakunnasta ja taivaan perintöosasta jos näin surullisesti kävisi.