Kristityn vaellus ja kilvoitus Jumalaan turvautuen,

se on ahkerointia ja panostamista oman elämänsä

parhaaksi, siihen kuuluu hengellinen valvominen ja

rukoileminen ja tervehenkinen päivittäinen itsetutkiskelu,

siihen kuuluu elämämme kaikki osa-alueet, kuinka osaamme

suhtautua elämään ja toisiin ihmisiin ja millainen oma käytöksemme

voisi olla otollista ja vanhurskauteen pyrkimistä päivittäin.

Tämä voisi myös tarkoittaa kuunnella omantuntonsa ääntä

joka kertoo olemmeko toimineet jotenkin Jumalan tahtoa vastaan

ajatuksissa sanoissa tai teoissa joka voi synniksi muodostua,

Tällöin muistamme rukouksessa turvata aina Jeesukseen ja pyytää

syntejämme päivittäin hänen ristin sovituksensa kautta anteeksi,

parannuksen teko ja päivittäinen uudistuminen hengellisesti on tärkeää

jotta säilytämme uskomme Jumalaan, on totta että olemme vajavaisia

ja teemme syntiä eritavoin jokaisena päivänä! mutta armo ja anteeksianto

Kristuksessa antaa uskonelämäämme toivoa siintä että Jumala ei hylkää

ketään heistä jotka tahtovat puhdassydämisiä olla hänen lapsinansa.

Ja Jeesuksen ristin työn perusteella saamme syntimme anteeksi,

kunhan emme tahallamme elä maailman hengen ja houkutusten parissa

joka voi johtaa uskonelämän päättymiseen ja siihen että synti vie pois

rakastavan Jumalan luota koska hän ei hyväksy mitään väärää tai

tahallisia syntejä kristittyjen elämässä, silloin olemme kaukana Jumalan

valtakunnasta ja taivaan perintöosasta jos näin surullisesti kävisi.